Kuka minä olen?

Länsi-Uudenmaan aluevaltuustossa kuulun demareiden valtuustoryhmään. Lisäksi sain luottamuspaikan Palvelut ja resurssit -lautakunnasta, jossa aloitan ensin varajäsenenä ja vuoden 2023 syksyllä siirryn varsinaiseksi jäseneksi loppukauden ajaksi. 

Olen ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­nen ja va­paa­eh­tois­työ­tä tekevä äiti

Kou­lu­tuk­sel­ta­ni olen sai­raan­hoi­ta­ja ja diplomi-insinööri. Minulla on ym­mär­rys­tä, rohkeutta ja tapana tarttua toimeen.

Työskentelen Helsingin kaupungilla terveysasemalla psykiatrisena sairaanhoitajana. Äimä ry:n vapaaehtoisena ohjaan uupuneiden ja masennukseen sairastuneiden äitien vertaistukiryhmää. Järjestökentän kokemusta minulla on myös Parasta Lapsille ry:n ja ja SPR:n toiminnasta. Ennen alanvaihtoani sairaanhoitajaksi opiskelin orgaanista kemiaa ja DI:ksi valmistuttuani tein tutkimusta Aalto-yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulussa.

Lähdin ehdokkaaksi aluevaaleissa 2022, koska sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit ovat kestämättömän tiukilla. Tämä oli minun ensimmäinen kosketukseni politiikkaan ja olen iloinen, että uskalsin tehdä hypyn tuntemattomaan. Kampanjatiimin kanssa tehty sinnikäs kampanjointi tuotti loistavan tuloksen, sain yli 1000 ääntä ja minut valittiin aluevaltuutetuksi historian ensimmäisissä aluevaaleissa!

Sairaanhoitajana olen kutsumusammatissani ja nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Näen kuitenkin ympärilläni hoitajien uupumuksen, riittämättömät resurssit, kiireen ja ylitöiden painamisen, jotta rahat riittävät elämiseen. SOTE-henkilöstön hyvinvointi on teema, johon pyrin vaikuttamaan pitkäaikaisesti

Työn ja va­paa­eh­tois­työn ja uuden luot­ta­mus­toi­me­ni hoi­ta­mi­sen ohessa saan iloa per­hees­tä­ni ja luonnosta

Olen kahden pienen lapsen äiti ja minut voi bongata rattaiden kanssa kul­ke­mas­sa Tapiolan ym­pä­ris­tös­sä, leik­ki­mäs­sä leik­ki­puis­tois­sa tai meren rannasta tut­ki­mas­sa mitä pienet lapseni mil­loin­kin pitävät kiin­nos­ta­va­na. Vapaa-aikanani harrastan laulua sekä yk­sin­lau­lu­na että kuoroissa. Luonnossa ret­kei­lem­me koko perheen voimin. 

Minulta on kysytty, miksi valitsin puo­lu­eek­se­ni juuri SDP:n

Uutena po­li­tii­kas­sa jouduin pohtimaan, minkä puolueen ar­vo­maa­il­ma vastaa parhaiten omaani. Päädyin de­ma­rei­hin, sillä demarit ovat tehneet pit­kä­jän­teis­tä työtä julkisen ter­vey­den­huol­lon vah­vis­ta­mi­sek­si. Ihminen ja hy­vin­voin­ti ovat de­ma­rei­den po­li­tii­kan ydintä. Valinta juuri alue­vaa­leis­sa tuntui lopulta hyvin selvältä.

Minulle on tärkeää, että ter­vey­den­huol­lon perusta on julkinen. Yk­si­tyi­siä pal­ve­lun­tuot­ta­jia voidaan käyttää tuomaan jous­ta­vuut­ta tar­vit­taes­sa. Esi­mer­kik­si nyt korona-ajan hoi­to­vel­kaa pu­ret­taes­sa myös yk­si­tyi­siä tarvitaan. Kuitenkin esi­mer­kik­si las­ten­suo­je­lu ja vanhusten hoiva ovat Länsi-Uu­del­la­maal­la hä­lyt­tä­väs­ti yk­si­tyis­ten pal­ve­lun­tuot­ta­jien hallussa. Van­hus­ten­hoi­vas­ta jopa 90 % ja las­ten­suo­je­lus­ta 80 % on Espoossa yk­si­tyis­ten tuottamaa. Minä en näe hei­koim­mas­sa asemassa olevien hoivassa tilaa voi­ton­ta­voit­te­lul­le. Toi­vot­ta­vas­ti saamme hy­vin­voin­tia­lu­eel­la kurssia korjattua.

Minulle hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti yksi tär­keim­piä syitä lähteä ehdolle alue­vaa­leis­sa oli hoi­ta­ja­pu­lan hel­pot­ta­mi­nen ja ter­vey­den­huol­lon hen­ki­lö­kun­ta­krii­sin rat­ko­mi­nen. Uskon, että juuri de­ma­reil­la on paljon ym­mär­rys­tä ter­vey­den­huol­lon hen­ki­lö­kun­nan ah­din­gol­le – de­ma­reis­sa on runsaasti vai­kut­ta­ji­na ja päät­tä­ji­nä myös hoi­ta­ja­taus­tai­sia ihmisiä, kuten minä itsekin. Me ym­mär­räm­me, millainen ahdinko kentällä todella on.

SDP on minulle  kaikkien puolue – pidämme lasten, nuorten, perheiden, heikossa asemassa olevien, mie­len­ter­vey­son­gel­mais­ten, ikään­ty­nei­den, työi­käis­ten, vä­hem­mis­tö­jen ja ihan jokaisen puolta. En koe, että mikään ih­mis­ryh­mä on de­ma­reil­le toista tärkeämpi. Haluan olla puo­lu­ees­sa, joka tekee po­li­tiik­kaa meille kaikille ja pitää tästä maasta mah­dol­li­sim­man hyvää huolta.